Minun tarina

Olen kolmannen polven yrittäjä. Sekä paappani että ukkini olivat yrittäjiä, isäni on yrittäjä, tätini oli yrittäjä, hänen miehensä on yrittäjä, molemmat setäni ovat yrittäjiä ja enoni on yrittäjä. Molemmat tätini ovat opettajia ja äitini oli opettaja. Yrittäjiä ja opettajia.

Yrittäjyys vaatii luonteenlujuutta, ennen kaikkea se vaatii vankkumatonta uskoa itseensä. Olen vasta alkutaipaleella omalla polullani mutta jo nyt olen lukemattomia kertoja joutunut kohtaamaan oman epävarmuuteni. Kuka minä olen mitään sanomaan? Ei minussa ole mitään ihmeellistä tai mielenkiintoista tarinaa. Oman epävarmuuden kanssa on käytävä kamppailu, joka on voitettava jotta pääsee eteenpäin. Siispä ryhdyin pohtimaan omaa taustaani, mistä aineksista minut on tehty.

Tämä on minun tarina.

Periksiantamattomuus

Paappani oli yrittjähenkinen jo pienestä pitäen, hän syntyi sellaiseen aikaan, kun lastenkin oli osallistuttava tienestien hankkimiseen ellei perheessä ollut rahaa. Paappani oli visionääri, hänellä oli suuret unelmat mutta myös vastoinkäymisiä. Talot meni alta mutta päättäväisesti hän jatkoi eteenpäin, kunnes lopulta sairastui vakavasti ja nukkui pois. Minä olin 5-vuotias, kun paappani kuoli. Hän oli aina toivonut tyttöä, mummuni oli saanut keskenmenon, jonka vuoksi he olivat menettäneet tytön. Olin hänelle niin tärkeä, että vaikka tunsin hänet vain viisi ensimmäistä elinvuottani, hänen rakkautensa jäi minuun iäksi. Kaipaan häntä edelleen ja olen pahoillani, etten saanut viettää hänen kanssaan enempää aikaa. Hänen istuttamansa kipinä elää minussa, se toimii omana kannustimenani mennä eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Minussa elää se sama visionääri kuin hänessä, näen mahdollisuuksia kaikkialla ja minulla on loputon tiedonjano.

Paappani oli kauppias ja hän oli laittanut pystyyn Tupakkakauppa, eli Tuppis, nimisen kaupan Seinäjoelle. Paappani kuoleman jälkeen isäni jatkoi kaupan pitoa. Isäni oli suunnilleen minun ikäiseni, kun hänen oma isänsä kuoli. Kaupassa myytiin karkkia, pilailuvälineitä, ilotulitteita, kirjoja, sarjakuvia ja niin edelleen. Isäni hoiti kauppaa hyvin, mutta maailman muuttuessa tuli aika laittaa ovet kiinni ja Tuppiksesta tuli osa historiaa. Isäni periksiantamattomuus vaikeiden aikojen selättämisessä opetti minulle, että eteenpäin on mentävä ja on uskottava itseensä. Nyt isäni on perustanut hoitokodin, jossa aikuiset kehitysvammaiset saavat tarvitsemaansa huolenpitoa, kodin.

Asenne ratkaisee

Mummuni oli vain vähän yli 50-vuotias, kun hän jäi leskeksi paappani kuoltua. Minä en ollut päiväkodissa, vaan jopa suruaikana mummu hoiti minua vanhempieni ollessa töissä. Mummun elämänasenne ja positiivisuus inspiroivat minua vielä tänäkin päivänä. Olen äärimmäisen kiitollinen, että mummu oman tuskansa hetkellä jaksoi antaa minulle rakkautta ja pitää minusta huolta. Hän opetti sen, miten elämän voi ottaa vastaan avosylin ja tämä asenne jatkui hänen elämänsä loppuun saakka. Hänellä olisi ollut kaikki syyt katkeroitua ja valittaa, unelmien talot, osake Espanjassa, unelmien elämä valui käsistä. Sen sijaan mummu opetti minulle todellisen rakkauden. Rakkauden, joka ei tunne rajoja eikä aseta vaatimuksia. Rakkauden, joka kantaa läpi elämän. Hän ei koskaan mennyt naimisiin eikä tietääkseni edes seurustellut kenenkään kanssa. Mummu oli löytänyt elämänsä rakkauden, hän opetti minulle että sellaista on olemassa. Hän opetti myös sen, että vaikka elämässä kohtaa vaikeuksia, on itsestä kiinni millaisina ne ottaa vastaan ja millaiseksi elämänsä annetuilla palikoilla rakentaa, oma asenne ratkaisee.

Rohkeus

Ukkini opetti minulle rohkeuden ja hän valoi minuun sen tärkeimmän siemenen itämään, usko itseesi niin koko maailma on auki ja kaikki mahdollista. Ukki oli menestynyt yrittäjä ja aikoinaan tunnettu henkilö Seinäjoella. Ukki oli myös ahkera sukututkija ja hän tutki omat sukujuurensa niin pitkälle kuin voi, historian kirjoista jäämies Ötzin ja Raamatun historian kautta Aatamiin ja Eevaan. Sitä pidemmälle on vaikea sukututkimuksessa päästä. Ukki opetti minulle myös työnteon tärkeyden, hän opetti sen, että töitä tehden ja itseensä uskoen pystyy siirtämään vuoria. Hän opetti sen, että kannattaa olla rohkea ja puhua ääneen, sanoa sanottavansa, olla eri mieltä. Hän opetti rohkeuden hyväksyä ihmiset ja heidän erilaiset ratkaisunsa. Ukki näytti myös sen, että koskaan ei ole liian vanha oppimaan uutta. Hän käytti tietokonetta kuolemaansa saakka, oli Facebookissa ja kommunikoi sähköpostilla. Ukki oli edistyksellinen, hänellä oli matkapuhelin ja piippari aikana jolloin Nokia oli vasta tulevaisuutta.

Oma historia muokkaa sen kuka olet

Näistä aineksista on tehty minun tarina. Paljon jää kertomatta, kuinka äitini auttaa ja tukee minua polullani, kuinka tätini ja muut läheiseni ovat ottamassa minut kiinni, jos horjun. Kuinka Mummo, äitini äiti, on opettanut välittämisestä. Jää kertomatta, kuinka mieheni auttaa minua polullani antamalla minulle tilaa olla minä. Jää kertomatta ystävieni tsemppi ja usko minuun. Näitä asioita pohdittuani koen olevani paljon ainutlaatuisempi, koen olevani etuoikeutettu, jolla on paljonkin annettavaa muille yrittäjille. Kiitos kaikille teille, jotka elämäni polulla olette tekemässä minusta minut.

Meidän jokaisen tarina on omanlaisensa mutta meidän jokaisen tarina on ainutlaatuinen. Yrittäjyys on ennen kaikkea asennetta, rohkeutta ja periksiantamattomuutta. Mistä sinä ammennat voimaa omalla polullasi?

Anna Juusela

 

 

Oliko teksti mielenkiintoinen? Pistä jakoon!
Buffer this pageShare on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInPin on PinterestShare on Google+

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.